Joulurauhaa ja sen myötä hiljaiseloa bloggauksesta on tullut näköjään vietettyä melkein koko joulukuu. Toisaalta, kovin ovat olleet vaisut annit paikallisilla kirpputoreilla, kun olen niillä "joulukiireiltäni" ehtinyt käydä kääntymässä. Omassa levysoittimessa joulutunnelmaa ovatkin luoneet pääasiassa itselle joululahjaksi tilatut Placebo-reissuet (bootlegit?).
Asiaan. Ajoittain on niin, että kun olen saanut kinuttua mutsilta auton lainaksi ja olen kirpparille asti raahautunut, en sieltä kovinkaan mielelläni tyhjin käsin poistuisi. Joskus tuleekin napattua mukaan melko tyhjänpäiväistä hyllyntäytettä ja himassa kirottua, että olisi ne muutamatkin eurot voinut fiksumminkin käyttää. Ainakin omasta mielestäni olen kuitenkin tähän päivään mennessä saanut moisen toimintamallin itseltäni pääosin karistettua, ja yksi taikka useampi varsin kuunneltava biisi löytyy myös kaikista näistä neljästä.
Ensimmäinen tänne postattava biisi on valkoista soulia vuodelta 1970. Artisti on 17-vuotias Karen Wyman, joka yllätti ainakin allekirjoittaneen menevällä ja sielukkaalla tulkinnallaan kappaleesta Make Me Smile.
Toisen biisin esittäjä on puolestaan John Wallis and His Big Band. Nopean googlauksen mukaan ko. pumppu on ilmeisesti kotoisin Australiasta. Vuosilukua ei tästä The Sound of Beat Rhythms -nimisestä levystä löydy, mutta luulisin sen ilmestyneen joskus vuoden 1965 tienoilla. TV-tunnari tyyppistä beat-menoa alusta loppuun, mikä omituisuudessaan uppoaa ainakin minuun.
